Un compleanno italiano ja elämäni paras pizza

Heti Milanovierailuni alkumetreillä sain kutsun syntymäpäiville. Juhlasta erityisen teki se, että sitä vietettiin fuori Milano, eli kaupungin ulkopuolella maaseudulla erään pariskunnan talossa. Noin puolentoista tunnin ajomatkan päätteeksi pääsimme perille. Kumpuileva maasto ja viiniviljelmät tekivät alueesta juuri niin kauniin kuin vain kuvitella saattaa. Sää oli helteinen ja talo pieni, mutta sitäkin viihtyisämpi. Naapurin koira sitä vastoin oli suurin koskaan näkemäni eikä sen kuola kengälläni ollut lainkaan viihtyisää.
Hedelmäpuiden varjoon pihalle oli katettu pitkä ruokapöytä, jossa vietettiin useita tunteja "in the italian way" niin kuin eräs Nicola sanoisi. Jälkiruokaan kannoin minäkin korteni kekoon: olin samana aamuna leiponut kiitollisuuden eleenä pullaa majoittajilleni, mutta koska lähdimme jo aamupäivällä matkaan, pullat lähtivät mukaan. Kanelin ja kardemumman toin Suomesta asti, koska en ollut varma käyttävätkö täkäläiset niitä mihinkään. Kaikki muu onneksi löytyi helposti tavallisesta supermercatosta, vaikka voissa ei ollutkaan suolaa. Joka tapauksessa La pulla finlandese sai osakseen paljon kehuja ja kiitosta.

Seuraavana aamuna jätin Milanon taakseni ja hyppäsin junaan kohti Sienaa. Meinasin myöhästyä il trenosta, kun arvioin matka-ajan asemalle väärin ja kaiken lisäksi metrojen vuoroväli on sunnuntaina 8 minuuttia. La stazione centralelle päästyäni aikaa oli junan lähtöön kuusi minuuttia. Se onneksi riitti. Firenzessä oli junanvaihdon aika, mutta kuvittelemani "juna" olikin bussi. Tästä en tietenkään etukäteen tiennyt mitään, mutta bussi löytyi onneksi helposti.
Iltapäivällä saavuin Sienaan, jossa oli niin kuuma, että luulin sulavani. Hostelli, josta olin etukäteen varannut yhdeksi yöksi majoituksen, sijaitsi bussimatkan päässä keskustasta. En osannut kuvitella, että oikean pysäkin ja bussin löytäminen voisi viedä yli tunnin, mutta vei se. Hostelliin päästyäni tajusin, etten ollut syönyt koko päivänä. Hostellia vastapäätä sijaitsi onneksi pizzeria, josta ostin pizza margheritan ja kiipesin hostellin ylimpään kerrokseen isolle parvekkeelle. Leveällä kivireunuksella istuen mutustelin pizzaa ja katselin ympäröiviä kukkuloita, joiden rinteillä talot näyttivät auringonlaskussa epätodellisen sieviltä. Ensimmäistä kertaa reissuni aikana tajusin todella olevani kaukana kotoa.