Jälleen lähtötunnelmissa

Kielikurssi päättyi perjantaina. Kahtena viimeisenä päivänä pidettiin sekä kirjallinen että suullinen koe. Yksinkertaiset tehtävät varmistivat sen, että kukaan ei reputtanut ja arvosanat olivat korkeita. Tänään on taas edessä muutto. Rinkka on jälleen pakattuna odottamassa lähtöä. Bussi Milanoon lähtee puolilta päivin, joten on aikaa nukkua hieman pidempään aamulla ja lähteä hyvissä ajoin liikenteeseen.

Olo on tällä hetkellä hieman tyhjä, sillä 8 hengen ydinporukkamme hajaantuu nyt ympäri Italiaa, kun kaikki lähtevät eri kaupunkeihin opiskelemaan. Bojana, Tiina, Kerstin, Florian, Geoffrey, Morgan ja Elvire. Muistammeko yhteiset kokkailut ja juhlat sekä lounastauot ja aamuiset kävelyt yliopistolle? Iltapäiväkahvit yliopiston vieressä, baarin aurinkoisella terassilla? Entä sen kerran, kun puolilta öin lauloimme parvekkeella täyttä kurkkua Bella ciaota ja naapurin setä tuli ovelle asti valittamaan melusta? Certamente. Kulunut kuukausi on ollut intensiivinen ja paikoin jopa hieman uuvuttava, mutta samalla palkitseva ja antoisa kokemus. Lisäksi minulla on kutsut Bolognaan, Genovaan, Firenzeen, Paviaan, Parmaan ja Roomaan. Ja Sienaan palaamme tällä porukalla vielä, niin vannoimme.

Kävin eilen viimeistä kertaa il Duomon suunnitteilla olleen, keskeneräiseksi jääneen lisäosan katolla, josta on ainutlaatuiset näkymät kaupunkiin. Katselin tarkasti alapuolella levittyvää punertavien kattojen mattoa ja koetin tunnistaa kotitalomme. Totesimme tosin jo edellisellä kerralla sen olevan mahdotonta, sillä talot ovat niin samankaltaisia ja sijaitsevat niin tiiviisti lähekkäin, että jopa oikean kadun erottaminen on hankalaa ylhäältä katsottuna. Taivaanrannassa kukkuloiden yllä erotin sadepilviä, mutta kaupungissa ilma oli kuulas. Sanoin Sienalle mielessäni näkemiin ja lähdin kotiin pakkaamaan.