Asettautumista

Siirtymät ovat hetkeksi historiaa. Konkretisoin muuttoa latomalla vähät tavarani järjestykseen kaappiin, joka seisoi huoneessani tyhjänä minua varten. Asettelin ystäviltäni saadun Kiroileva siili -kortin näytille ja siivosin. Sitten join parvekkeella auringossa kahvia ja ihmettelin vastapäisen talon katolla lojuvaa polkupyörää. Tein listan hankittavista tavaroista: peitto, tyyny, lakanat... Lisäksi selvitin, että Ikeaan kulkee bussi täälläkin. Voi kuinka kätevää. Ostin kaupasta ruokaa ja etsin pankkiautomaatin, josta sain nostettua tarpeeksi käteistä vuokranmaksua varten. Vuokra maksetaan täällä kolmen kuukauden erissä, joten käteisen nostaminen näin isona summana vaati hieman vaivaa.

Aamupäivän vietin yliopistolla. Tarkoitukseni oli rekisteröityä opiskelijaksi, ja onnistuinkin siinä - melkein. Löysin tovin etsiskeltyäni oikean ilmoittautumistiskin, Studeskin, ja jonotettuani noin 45 minuuttia pääsin varaamaan ajan rekisteröintiä varten. Sain ajan ensi viikon keskiviikolle. Siihen asti saan kuulemma mennä Erasmus-opiskelijan oikeudella mille tahansa kurssille rekisteröitymättä. Studeskin tyttö myös neuvoi, kuinka pääsen netissä valitsemaan kursseja ja tarkastelemaan lukujärjestyksiä. Huomasin, että lähes kaikki mielenkiintoiset kurssit menevät päällekkäin ja jouduin tekemään vaikeita valintoja. Lopulta sain valittua itselleni neljä mieleistä kurssia: sisustussuunnittelun, valaistustekniikan ja modernin arkkitehtuurin historian kurssin sekä kurssin, jonka nimeä en osaa suomentaa, mutta jossa käsitellään elinympäristön fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia ihmiseen. Näistä kaksi alkaa jo jopa tällä viikolla, kahden muun kanssa on odotettava ensi viikkoon. Lisäksi ilmoittauduin myös italian kurssille, Sienassa luodulle pohjalle on hyvä jatkaa kielen opiskelua myös teoriatasolla.
Tapasin yliopistolla myös kaksi tuttua kielikurssilaista, joilla kummallakaan ei ole Milanossa vielä asuntoa. Tunsin itseni hyvin etuoikeutetuksi kävellessäni muutamassa minuutissa koululta kotiin.

Kolme kämppistäni Alessio, Nino ja Francesco ovat mukavia ja arvelen, että tulen hyvin toimeen heidän kanssaan. Italialaisten kanssa asuminen on juuri sitä mitä halusinkin, koska näin voin käyttää uutta kieltä myös kotona arkisissa asioissa. Tosin varsinkin Francesco on innoissaan myös englannin puhumisesta ja kutsuu minua uudeksi englannin opettajakseen. Tänään hän saapui tohkeissaan töistä kantaen kainalossaan suurta taulua, joka paljastui tussitauluksi. Hän kiinnitti sen huoneeni seinään ja nyt opiskelemme taulun avulla uusia sanoja sekä italiaksi että englanniksi. Hauskaa.

Nimeni lausuminen tuottaa paikallisille jatkuvasti vaikeuksia. 'elmi, 'elimi ja 'ellemi ovat suosituimmat variaatiot. Kun kerroin, mitä nimeni tarkoittaa italiaksi, Francesco alkoi käyttää Helmin sijaan Perla-nimeä. Se vaatii jo hiukan totuttelua.