Iltamenemisiä ja retki järvelle

Ensimmäinen kokonainen viikko milanolaisena on takana. Enää en eksy ihan joka kerta kun olen palaamassa kotiin, "kulmat" alkavat käydä tutuiksi. Myös kaupunki alkaa hahmottua pikku hiljaa ja varsinkin metrolinjojen avulla on jo helppo paikallistaa itsensä.

Perjantaina olin ulkona kahden kämppikseni, Alession ja Francescon kanssa. Söimme kotona ja lähdimme sitten Navigliin, joka on alue kaupungin eteläpuolella täynnä kahviloita, ravintoloita ja baareja. Oli hauskaa olla heidän kanssaan liikkeellä, puhua italiaa ja nähdä, missä paikalliset käyvät juhlimassa. Yöt alkavat viiletä, mutta kadut olivat silti täynnä ihmisiä. Liekö täälläkin syynä tupakkalaki tai kenties baarikaljaa halvempi, yömyöhään aukiolevasta kioskista ostettu olut.

Lauantaina yritimme olla kunnollisia, kulturelleja arkkitehtiopiskelijoita erään puolalaisen Agneskan kanssa, jonka tapasin kielikurssilla. Tarkoituksena oli käydä katsomassa Tadao Andon suunnittelemaa Giorgio Armanin showroomia. Vanhaan tehdasrakennukseen suunniteltuun komeuteen ei kuitenkaan ollut turisteilla asiaa, vaikka kohde on esitelty Wall Paperin City Guide Milanossa. Harmitti. Yritimme jopa puhua vartijaa ympäri kertomalla mitä opiskelemme ja kuinka tärkeää meidän olisi nähdä sisätilat opintojemme vuoksi, mutta setä ei lämmennyt, mulkoili vain ja sulki portin. Pettymykseen lievitystä toivat onneksi lukuisat kenkäkaupat, jotka osuivat paluumatkamme varrelle. Hinnat eivät kuitenkaan olleet opiskelijan kukkarolle sopivia, joten tyydyimme vain ihasteluun. Joimme kahvit ja yritimme löytää kaupan, jossa myydään polkupyörän lukkoja. Tuloksetta. Francesco on luvannut pyöränsä minulle käyttöön, sillä hän ei itse sitä tarvitse. Vain lukko puuttuu, joten on jatkettava etsintää, sillä kaupungin haltuunotto polkupyörällä houkuttelee valtavasti.

Lauantai-iltana olin liikkeellä Agneskan ja hänen kämppistensä kanssa. Aluksi menimme Aperitivolle, joka Milanossa tarkoittaa, että yhden juoman hinnalla saa syödä buffetpöydästä niin paljon kuin haluaa. Baarit pitävät Aperitivoa tai Happy houria yleensä kuudesta yhdeksään, joten aika on juuri sopiva joko päättää työpäivä tai aloittaa viikonloppuilta. Ruuan taso vaihtelee paikasta riippuen jonkin verran, mutta yleensä tarjolla on pizzaa, voileipiä, salaatteja, pastaa, juustoja ja muuta suolaista. Aperitivo on suosittu varsinkin opiskelijoiden keskuudessa, sillä halvimmillaan vatsan täyteen saa viidellä eurolla, joskin tavallisesti hinta on kuuden-seitsemän euron välillä.
Syötyämme löysimme kadulta konsertin. Volkswagen-minibussi oli parkkeerattu keskelle katua ja bussissa soitti bändi. Kapealla kadulla konserttia rytmittivät ohiajavat ratikat, skootterit ja jopa ambulanssi. Bändi saatika yleisö vähät välittivät tästä, vaikka välillä ratikan ohittaessa muutaman sentin päästä tuntui, että jokin piazza saattaisi soveltua konserttipaikaksi hieman katua paremmin. Ilo oli kuitenkin irti ja ihmiset viihtyivät.

Tänään olimme eilisellä seurueella Comossa, joka sijaitsee noin 100 kilometriä Milanosta pohjoiseen. Como tunnetaan parhaiten samannimisestä järvestä, jonka ympärille kaupunki on rakennettu. Maisemat ovat huikaisevia, kun mäkinen maasto laskee suoraan järveen ja jyrkillä rinteillä olevat talot näyttävät siltä, että vyöryvät alas veteen koska tahansa. Sää oli lämmin, joten sunnuntairetki oli mitä parhain ja aurinkoinen puistopiknik toi mieleen kesän.

Huomenna on koulupäivä. Kaksi uutta kurssia alkaa ja luentoja on heti aamuyhdeksältä. Viime viikon luennoilla ymmärsin yllättävän paljon vaikka valaistustekniikka oli kauniiden lamppujen ihmettelyn sijaan fysiikkaa. Tästä olin kuitenkin innoissani, koska huomasin, että lukioaikaiset opit olivat vielä tallella jossain selkärangan nikamassa.

Eilen minulle selvisi myös arvoitus, jota olin jo hyvän aikaa pohtinut: Kuinka kolmen italialaispojan koti voi olla näinkin siisti? Vastaus selvisi lauantaiaamuna, kun ovisummeri soi. Sisään asteli Maria, siivooja, joka käy kerran viikossa puunaamassa kämpän puhtaaksi. Oma siivooja.. Kuinkahan monella opiskelijalla Suomessa käy siivooja? Veikkaisin nollaa. Täällä käytäntö näyttää kuitenkin olevan normaali.
Ikea-reissu on vielä tekemättä. Jospa huomenna olisi aikaa myös siihen.. makuupussissa nukkuminen rupeaa kyllästyttämään.