Ruotsalaisten lakanoiden metsästys

Toinen viikko on kulunut Milanossa tähän asti melko rauhallisissa merkeissä, koska päänsärkyisenä flunssaa peläten en ole paljon yliopistoa kauempana käynyt. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tauti vain pelotteli ja olo on kohentunut. Ehkä lämmennyt sää vaikuttaa asiaan. Esimerkiksi tänään päivällä oli tultava pois parvekkeelta, kun suorassa auringonpaisteessa tuli hihattomalla hiki.

Keskiviikkona rekisteröidyin opiskelijaksi, ja kaikki kävi itse asiassa yllättävän yksinkertaisesti. Vartissa minulla oli opiskelijanumero ja valtuudet ilmoittautua kursseille, päästä kirjastoon, tietokoneluokkiin sekä hankkia opiskelijahintainen kausilippu metroon. Opiskelijakorttia joudun kuitenkin odottamaan vielä viikon-pari kuten joutuisi Suomessakin.
Kahden uuden kurssin piti alkaa tällä viikolla, mutta toisen luennot oli peruttu. Toisella kurssilla olen ainut ulkomaalainen opiskelija, mutta opettaja oli erittäin ystävällinen ja kannusti valitsemaan kurssin. Suurin osa kirjallisuudesta on englanniksi ja luentojen diat saa halutessaan omalle muistitikulle talteen, joten päätin kokeilla.

Eilen selviydyin vihdoin viimein Ikeaan. Ajoin ensiksi metrolla punaisen linjan pääteasemalle ja otin sieltä vielä bussin, joka vei kävelyetäisyydelle tavarataivaasta. Punaisen metron tällä asemalla, Biscegliessä, olisi sijainnut myös eräs asunnoista, jonka harkitsin vuokraavani. Aseman ympäristö oli kuitenkin luotaantyöntävä nukkumalähiön ja teollisuusalueen sekoitus, joten huokaisin helpotuksesta ajatellessani kotia toisella puolella kaupunkia.
Vaikka moni muu asia on Italiassa toisin tai jopa päinvastoin kuin Suomessa, Ikea on ja pysyy samana. Löysin lakanat, pyyhkeet, peitot ja tyynyt helposti ja olin tyytyväinen. Mainion reissusta kuitenkin teki se, että tavaroiden lomassa oli myös pieni nurkkaus, Ikea Food! Ruisnäkkileipää ja Snöre-lakunauhoja kassissa poistuin tavaratalosta hymyillen. Kuljin läpi pimenevän parkkipaikan takaisin bussipysäkille näkkileipää nakertaen. Maku oli kotoisa ilman päällysteitäkin.
Toinen kauan listalla ollut ostos oli pyörän lukko. Olin koettanut katsella sopivaa liikettä ympäri kaupunkia, mutta lopulta löysin kaupan korttelista taloamme vastapäätä. Naurahdin, kun tajusin, että isoin kirjaimin liikkeen ikkunaan painettu "tutto per la securità" ei ollut osunut silmiini aiemmin. No, ostin lukon. Se on keltainen, kiiltävä ja hieno, joten nyt ei enää mikään pidättele kokemasta Milanoa pyörän selästä käsin.

Huomenna on tärkeä päivä. Äiti tulee kylään ja viipyy aina ensi keskiviikkoon saakka! Se, jos mikä on parhautta parhaimmillaan.