Un po' della vita quotidiana

Normaali päivärytmi Sienassa jatkuu.
Aamulla herätys klo 07.30, aamutoimet ja 25 minuutin kävely yliopistolle. Tunnit iltapäivään asti ja joko kävely tai bussi takaisin. Kauppaan jos tarvis, siesta ja kokkausta tai pyörimistä kaupungilla. Nukkumaan ajoissa, jos ei juhlia; muussa tapauksessa myöhemmin.

Kielikurssimme on todellakin aika intensiivinen ja jollain tavalla tuntuu kuin olisi taas peruskoulussa. Tunnit ovat kuitenkin mielenkiintoisia, ja joka päivä päähän tarttuu uusia sanoja ja ilmauksia. Kotiläksyjä on päivittäin. Tunnit on jaettu kahteen osaan. Aamupäivät opiskelemme kielioppia ja iltapäivällä on italian kulttuuria ja maan tapoja käsittelevien tuntien vuoro. Aamutunneilla kirjoitamme enemmän, iltapäivällä taas puhumme. Opettajat ovat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä eivätkä käytä englantia tunneilla. He puhuvat selkeästi ja käyttävät paljon aikaa asioiden selittämiseen niin, että kaikki ymmärtävät asian italiaksi, vaikka voisi olla nopeampaa selittää englanniksi. Tuntuu, että kurssista todella on hyötyä. Ainoa asia, missä voisi parantaa, olisi se, että me opiskelijat käyttäisimme italiaa myös keskenämme enemmän. Tällä hetkellä kielitaitomme on kuitenkin vielä niin eritasoista, että vapaa-ajalla puhumme englantia. Kökköä sellaista. Mutta eiköhän se siitä.
Kurssilla on kymmenkunta suomalaista, mutta "meidän talossa" olen ainoa. Suomalaisten kanssa tulee puhuttua italiaa useammin kuin suomea, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Ehkä heitäkin riivaa hillitön halu oppia.

Öisin sataa usein. Myös ukkoskuuroja on lähes päivittäin, vaikka sää on muuten paras mahdollinen. Edelleen saa nauttia +30 asteen helteestä, vaikka pian on syyskuun puoliväli. Ah.

Laitamme ruokaa kahden muun asunnon opiskelijoiden kanssa joka ilta. Kokkailumme saavat kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän suosiota osakseen, ja ensimmäisen illan viiden hengen porukka on nyt jo paisunut kymmeneen henkeen. Pian on ostettava suurempi kattila pastan keittoa varten...
Eilen kuulimme, että jossain päin kaupunkia olisi la festa. Lähdimme etsimään paikkaa, ja tietä kysyttyämme olimmekin jo oikealla suunnalla. Pian törmäsimme kuitenkin muutamaan paikalliseen, jotka kertoivat, että etsimämme juhlat ovat kyllä käynnissä, mutta että jos haluaisimme oikeisiin juhliin, lähtisimme heidän mukaansa. Teimme niin ja hetken päästä saavuimme eräälle kaupungin pienemmistä aukioista, jonka reunalla oli dj-lava ja baarikatos. Itse aukio oli aivan täynnä tanssivia ihmisiä. Oli hassua olla kuin suuressa yökerhossa, mutta ikivanhojen, kauniiden rakennusten ympäröimänä taivasalla.

Lopuksi lista mieleen juolahtaneista arkipäiväisistä asioista, jotka tekevät täällä olosta niin kovin erilaista Suomeen verrattuna:
Hanavesi - juotavaa, mutta tylsänmakuista ja aina haaleaa. Pidettävä jääkaapissa, jotta hyvää.
Kaasuliesi - ei ole parempaa. Nopea ja tehokas.
Kahvi - arrivederci suodatinlitku, benvenuto espresso!
Suihku - siisti, mutta lämmin vesi on hieman harvinaista varsinkin aamuisin, kun viisi ihmistä käyttää veden varaajasta loppuun.
Kadut - kapeita ja tunnelmallisia.
Turistit - liikaa.
Leipä - tummin kaupasta löytämäni sisältää kuitua 2,1%. Typerää myöntää, mutta ruisleipää on ikävä jo nyt.
Asenne - kohdallaan paikallisilla, ovat auttavaisia sekä puhuvat italiaa myös minulle vaikka huomaavat ummikoksi. Eikä kaiken tarvitse olla ihan niin justiinsa (edes viranomaisilla).