Märkä kaupunki ja kaksi vierasta

Kulunut viikko hujahti nopeasti Annin ja hänen saksalaisen ystävänsä Carmenin kanssa. Koko aikaa en ehtinyt olla kaupunkioppaana, kun oli käytävä luennoilla ja tehtävä jopa läksyjä, mutta kaksi vierastani onneksi pärjäsivät osan ajasta ihan keskenäänkin. Sää ei suosinut tällä kertaa seuruettamme, sillä maanantaista perjantaihin satoi lähes jatkuvasti. Lämpötila pysytteli kuitenkin suhteellisen mukavissa lukemissa, joten kosteudesta huolimatta ulkona tarkeni istua jopa katetulla terassilla.
Maanantai-iltana kävimme syömässä ravintolassa, jossa olin ollut äitini ja tämän milanolaisen tuttavan Brunan kanssa. Ruoka oli paikassa oivallista, joten mainitsin meitä palvelleelle tarjoilijalle tulevani varmasti uudestaan. En uskonut, että tarjoilija muistaisi minua, mutta kun astuimme sisään Annin ja Carmenin kanssa, samainen tarjoilija tunnisti minut heti. Niinpä saimme loistavan ruuan lisäksi alennusta laskusta ja autokyydin kotiin.

Aperitivopaikat tulivat tietenkin tutuiksi viikon aikana, mutta keskiviikkona laitoimme ruokaa kotona. Kämppikseni Alessio liittyi seuraan ja kokkailu sujui rattoisasti. Meinasin kuitenkin tukehtua spagettiin, kun Anni aloitti ruokapöytäkeskustelun kysymällä: "So, Alessio, do you have mafia in Italy?" Melkoinen jäänmurtaja. Aihe ei kuitenkaan Alessiota hetkauttanut, vaan hän kertoi auliisti Italian korruptoituneesta systeemistä välillä englanniksi ja välillä italiaksi minun tulkatessa parhaani mukaan.

Yhteiskunnasta puheen ollen: torstaina en mennyt luennoille, sillä paikalliset opiskelijat olivat lakossa. Italiassa ollaan nuijimassa läpi uutta lakia, joka leikkaa koulutuksen rahoituksesta suuren osan. Yksityiskohdista en ole selvillä, mutta pääpiirteissään kaikki yliopistot muuttuvat jatkossa maksullisiksi samalla kun neljännes opettajien viroista katoaa.

Perjantaina kävimme Carmenin autolla Genovassa. Oppaanamme toimi virolainen Tiina, jonka tapasin Sienassa kielikurssilla. Kaupunki oli sievä, ja meri-ilman haisteleminen sekä ulapan ihastelu pitkästä aikaa oli jotenkin rauhoittavaa. Sataman merirosvolaiva, vanhan kaupungin kujat ja Piazza Ferrarin suunnaton suihkulähde jäivät nähtävyyksistä mieleen, mutta mainitsemisen arvoista on myös suklaakakku, jota eräs pienen kahvilan omistaja tarjosi sateen kastelemille matkalaisille ilmaiseksi.

Ajoimme illalla takaisin Milanoon ja kävimme kotibileissä. Juhlat olivat Halloween-naamiaiset, mutta pukuja emme kerenneet mistään etsiä. Juhlat järjestettiin opiskelijatalossa kolmessa eri asunnossa kolmessa kerroksessa, joten 50-60 ihmistä mahtui sopivasti remuamaan portaita ylös ja alas. Suomessa poliisi olisi varmasti vieraillut paikalla useaankin otteeseen, mutta täällä kukaan naapurustosta ei tullut valittamaan melusta. Outoa.

Seuraava viikko kuluu luultavasti taas enimmäkseen italiaa puhuen. Kuitenkin jo viikonloppuna saapuu seuraava kyläilijä Suomesta, kun isäni tulee käymään. Huippua!