Jalkapalloa Firenzessä

Noh. Nyt on fanitettu italialaisten kansallisurheilua, jalkapalloa oikein urakalla. Koko syksy on pitänyt mennä katsomaan matsia, la partitaa, ja vihdoin kun se on mahdollista, teen sen kolmesti kahden viikon aikana. Muista matseista kerron myöhemmin, sillä paljon on muutenkin ehtinyt tapahtua, eikä blogiakaan ole päivitetty moneen aikaan. Täytynee siis palastella tekstiä hieman ja aloittaa vaikka matkastani Firenzeen.

Viime viikon puolivälissä pakkasin siis kassini ja lähdin bussilla kohti Firenzeä. Sienan kielikurssilta kaksi poikaa, ranskalainen Morgan ja itävaltalainen Johannes opiskelevat kaupungissa, joten kun Fiorentina pelasi Bayern-Monacoa vastaan kotikentällään, järjestimme tapaamisen vanhalla jengillä. Kaikki eivät paikalle kyenneet keskellä viikkoa saapumaan, mutta koossa oli kuitenkin viisi henkilöä: Morgan, Johannes, Kerstin, Florian ja minä. Peli alkoi vasta illalla, mutta lähdin jo aamulla matkaan. Halpabussiyhtiö nimeltä Sena liikennöi myös Milano-Firenze -väliä, joten Siena-Milano -väliä jo matkanneena tiesin voivani luottaa sekä hintaan että täsmällisyyteen. Hieman arvelutti bussilipussa mainittu Certosa-teksti heti Firenze-sanan perässä, mutta en pohtinut sitä sen enempää vaan hyppäsin bussiin. Kävi ilmi, että bussi ei aja Firenzeen, vaan jätti minut tienposkeen 7 kilometrin päähän kaupungista. Hymy meinasi hyytyä, mutta aurinko paistoi, joten lähdin talsimaan näkemäni Hotel 1 km -kyltin suuntaan ajatuksena ottaa sieltä vähintään taksi, jos muuta mahdollisuutta ei ilmenisi. Matkan varrelle osui kuitenkin bussipysäkki ja varttitunnin odoteltuani saapui Firenzen paikallisbussi, jolla pääsinkin kaupunkiin.

Kaupungin tutkiminen ilman karttaa osoittautui hyväksi valinnaksi. Osuin vahingossa kaikille tärkeimmille nähtävyyksille, kun vaeltelin katuja täysin sattumanvaraisesti. Pidin Firenzen tunnelmasta, ja Ponte vecchion näkymistä oli hieno nauttia juuri niin pitkään kuin huvitti, vaikka maisemien lisäksi oli hauska seurata myös sitä tasaista ihmisvirtaa, joka kävi räpsäisemässä valokuvan sillalta ja jatkoi sitten matkaansa.
Jalkapallon aika oli sitten illalla. Erinäisten kommunikaatiokatkosten ja yhden venähtäneen pizzeriareissun tuloksena saavuimme otteluun lähes 20 minuuttia myöhässä. Fiorentina oli ehtinyt tuona aikana jo tehdä ainoan maalinsa.. kuulimme sen porttien ulkopuolelle, mutta ainoaksi näkemäksemme maaliksi jäi Bayern-Monacon tasoitus. Tasalukemiin peli siis päättyi, joten railakkaita voittojuhlia emme pitäneet.

Lähdin jo torstaina takaisin kohti Milanoa, sillä olin luvannut ystävälleni yösijan ja lisäksi isäni saapui seuraavana päivänä vierailulle.

Vanhoja tuttuja oli hauska nähdä. Tällä kertaa puhuimme italiaa koko ajan, kun vielä Sienassa yhteinen kieli oli englanti. Kehitystä! Kaupunkikin jätti mukavan maun. Palaan Firenzeen vielä, arkkitehtiopiskelijanhan on nähtävä vielä ainakin museo Uffizi.