"Lomaviikko"

Heti iskän lähdettyä (no oli siinä pari tuntia välissä) tuli vierailulle ystäväni Markus. Taas matkasin lentokenttäbussipysäkille, ja tälläkin kertaa olin vähällä myöhästyä, tosin syy oli uno sciopero del trasporto pubblico. Julkisen liikenteen lakko iski jälleen eivätkä metrot kulkeneet.

Vaikka kävin luennoillakin, otimme Makun kanssa viikolle loma-asenteen. Lähes jatkuvasta sateesta huolimatta pääsimme istumaan jopa terassille. Kaupunki tuli suurilta osin kierrettyä tietysti kauppoja, kahviloita ja baareja myöten.

Kaksi päivää käytimme retkeilyyn, kohteina Bergamo ja Genova.
Sateisesta säästä huolimatta otimme torstai-iltapäivänä junan kohti Bergamoa. Tunnin mittainen matka sujui nopeasti eivätkä paikallisjunien hinnatkaan päätä huimaa (menopaluu 16 euroa). Pieneksi luulemamme Bergamo paljastui yli sadantuhannen asukkaan kaupungiksi. Bergamo jakautuu kahteen osaan: Bergamo bassa on laakson pohjalla ja Bergamo alta kukkulan laella. Bergamo alta eli "Ylä-Bergamo" on vanha osa kaupungista ja sen otimmekin suunnaksi heti virkistävän piadina-leipäsen ja kahvin jälkeen.
Sateesta välittämättä päätimme kävellä kukkulalle. Kiemurtelevaa tietä pitkin oli leppoisaa nousta, kun välillä saattoi pysähtyä nojailemaan vanhaan muuriin, haistella sateen raikastamaa ilmaa ja katsella alapuolella levittäytyvää talomattoa. Sade, usva ja alkuillan hämärä tekivät näkymistä vielä tavallista kauniimpia ja päätimmekin jälkeen päin maisemapostikortteja katsellessamme, että yksi kortti pitäisi ehdottomasti teettää myös sateisesta Bergamosta.
Saavuimme vanhaan kaupunkiin, joka kapeine katuineen ja mukulakiveyksineen muistutti epäillyttävästi Sienaa. Vain yksi asia kaduilta puuttui: turistit. Koko kaupunki oli muutamaa sateenvarjo tanassa kulkevaa paikallista lukuunottamatta autio. Kiertelimme katuja ja pistäydyimme Duomossa, joka nousee upeudessaan kärkisijoille tähänastisten kirkkovisiittien sarjassa. Kultaukset ja värikkäät freskot peittivät pienehkön kirkon seinät lattiasta kattoon. Tyytyväisinä joimme vielä lasilliset viiniä jossakin kuppilassa, jossa paikallisten ukkojen jalkapalloväittelyn yli ei meinannut omaa ääntään kuulla.

Perjantaina lähdimme Genovaan. Junalla matka meni taas mukavasti, tällä kertaa myös maisemia kelpasi ihailla. Hyvin kumpuileva maasto ja laaksot sekä pienet kyläntapaiset vilahtelivat vuorotellen junan ikkunoiden ohi. Asemalla meitä vastassa oli kielikurssituttuni Tiina. Kävimme kolmestaan katsomassa kaupunkia viereiseltä kukkulalta, jonne nousimme hissillä. Vain kömpelö tausta-muzak puuttui, muuten olisimme voineet olla vaikka tavaratalossa. Näkymät kukkulalta olivat sitä vastoin upeat! Tavarasataman kontit ja meren ulappa olivat sisämaakaupungissa syksyn viettäneelle huojentava näky. Eräs ääni oli myös ylitse muiden: lokkien kirkuna. Voittaa kaupunkipulujen käheän kujerruksen 100-0.
Kaupungissa jo kerran käyneenä yllätyin, miten erilaisen luonteen paikkaan luo pelkkä kuulas sää. Viimekertainen hämärä ja märkyys eivät paljon armoa antaneet, mutta nyt raikkaan tuulinen, vaikkakin pilvinen ja viileä sää sai minut pitämään Genovasta ja varsinkin satama-alueesta kovasti. Hymyn huulille nostatti myös rivi kalakojuja venelaiturien tuntumassa, joista kalastajat myivät saalistaan sätkivän tuoreena.

Lauantaiksi oli ohjelmassa Fleet Foxes -bändin keikka. Keikkapaikka ei ollut minullekaan entuudestaan tuttu, joten lähdimme liikkeelle kartan kanssa. Paikka oli syrjemmässä kuin kuvittelimme, eivätkä ympäröivät rakennukset antaneet pienintäkään vinkkiä minkäänlaisesta klubintapaisesta. Hylätyt ratapihat ja teollisuushallit ja hieman surkeat asuinkorttelit ohitettuamme saavuimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen. Klubi oli viihtyisä ja sopivan kokoinen ja keikka mahtava! Yleisön kirjavuutta kummastelimme - paikalla oli kaikenikäisiä faneja, joista vanhimmat olivat hyvinkin keski-iän ylittäneitä. Se ei menoa haitannut, vaan tunnelma oli täydellä klubilla mitä parhain.

Sunnuntaina oli jälleen aika matkata jalkapallo-otteluun. Tällä kertaa vastakkain olivat AC Milan ja Chievo. AC Milanin kannattajilla oli meininki kohdallaan aina koko katsomon peittävistä banderolleista ilotulitteisiin saakka. Muuten ottelu ei ollut ihan yhtä jännittävää katsottavaa kuin viikontakainen Interin matsi. Viihdyimme silti ja jatkoimme pelin jälkeen vielä pubiin - katsomaan lisää jalkapalloa, kun Rooman joukkueiden paikalliskamppailu pelattiin vielä samana iltana. Siinäpä sitä calcioa sitten jo olikin tarpeeksi yhdelle päivälle.

Lomailuasenteella vietetty viikko oli onnistunut. Oli mukavaa heittäytyä turistiksi muissa kaupungeissa ja toisaalta toimia parhaansa mukaan oppaana jo hieman tutuksi käyneessä Milanossa.

Edelliseen liittyen hieman fiilispalaa kaupungistani: Minulta kysytään jatkuvasti, miksi ihmeessä olen valinnut niinkin ruman ja valtavan kaupungin kuin Milano vaihtokohteekseni. Itse asiassa minulle juuri nuo monien negatiivisina pitämät seikat ovat "se juttu" Milanossa. Rumuus ja valtavuus antavat kaupungille särmää ja tekevät siitä todellisemman kuin pittoreskit, historialliset kaupungit. Niihin on mukava pistäytyä lomailumielessä, mutta Milano on elämistä varten.