Tilannekatsaus

Opiskelu: Viimeisiä luentoja tässä istutaan. Helmikuun alussa alkaa tenttikausi ja minullakin on jopa kolme tenttiä. Yksi niistä on suullinen esitelmä, yksi suullinen tentti ja viimeinen tavallinen, kirjallinen tentti (jossa, epätavallista arkkitehtiopiskelijalle, joudun laskemaan fysiikkaa). Lisäksi valmisteilla on kirjallinen työ arkkitehti Eliel Saarisesta sekä portfolio sisustussuunnittelun kurssille. Kuka vielä väittää, etteivät erasmusvaihtarit opiskele?

Kieli: Olen hyväksynyt kielitaitoni tason ja sen, etten puhu täydellistä italiaa, mutta pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. Enää ei myöskään esiinny stressiä oppimiseen/oppimattomuuteen liittyen. Tosiaan, kielestä kun oli puhe.. poltin eilen kieleni kahvissa. Ehkä sitä espressoa ei ihan niin nopeasti tarvitse juoda.

Sää: Harmaata, eilen satoi. Tänään tosin oli kuivempaa ja olin jo haistavinani kevään kävellessäni Politecnicolle. Ilma ei ole enää samalla tavalla hyytävä kuin muutama viikko sitten ja sisälläkin tarkenee taas paremmin.

Asunto: Kämppikset ovat edelleen mukavia ja varsinkin Ninon kanssa on hauska vitsailla. Francesco on stressantunut ja Alessio paljon poissa kotoa. Neljällä nettisivulla on jo huoneestani vuokrailmoitus ja huomenna vien vielä ilmoituksia Politecnicolle ja ehkä jopa keskustan yliopistoille. Joku jättää tiskit tiskaamatta melkein joka kerta. Onneksi on Maria, siivojamme.

Kaupunki: Milano alkaa tuntua tutulta. En enää tarkkaile ihmisiä samalla tavalla tai kuuntele tarkasti jokaista ääntä, tuijota jokaista kadunkulmaa tai aukiota, niinkuin uudessa paikassa on tapana tehdä. Se on tavallaan myös harmi, mutta niin se vain menee. Onneksi edelleen on asioita, joita voi fiilistellä kerta toisensa jälkeen, tässä muutamia: vanhat kolisevat ratikat ja niiden kattolamput, erilaiset kahvikupit jokaisessa kahvilassa, parvekkeeltani avautuva maisema, tunnnelista asemalle saapuvan metron ääni, ryppyiset, hymyilevät mummot ja tuoreen leivän tuoksu kadulla leipomoa ohittaessa.

Vapaa-aika: Kuluva viikko on mennyt tiiviisti koulutyön parissa, kahdesta syystä: 1. Tentit ja deadlinet lähestyvät. 2. Lähden perjantaina viikoksi Itävaltaan alpeille laskettelemaan, joten kaikki koulutyöt eivät luonnollisestikaan seuraa minua sinne (aion silti ottaa joitain muistiinpanoja mukaan, jos edes lennoilla lukisi..). Muu vapaa-aika menee tavallisiin askareisiin ja viikonloppuillat useimmiten ympäri kaupunkia. Tai, niinkuin vielä hetki sitten, vierailijoiden seurassa.

Tulevat kuukaudet: Helmikuun loppuun on tekemistä Milanossa, mutta maaliskuun alkua lukuunottamatta ovat suunnitelmat vielä auki. Niiden aika on - myöhemmin. Tällä hetkellä en ole vielä varma, millä aikataululla palaan Suomeen tai teen mitään muutakaan. Mutta kyllä mä sen keksin. Ennemmin tai myöhemmin. Pidän itseänikin tällä tavoin jännityksessä.

Ajankohtaisuudet taisivat loppua tähän. Ai niin, en vieläkään pidä niistä mustekaloista kauppojen kalatiskeillä.