Se siitä lumesta sitten.

Suli pois. Peccato. Mutta hetken oli nättiä ja äänet vaimeita.

Uudesta vuodesta piti oikeastaan kirjoittaa.

28.12. Pipsa, Jukkis, Minja ja Joonas löysivät perille vuokra-autollaan - myös näköjään ilman gps:ää. Vietimme muutaman turistipäivän Milanossa tärkeimmät nähtävyydet kiertäen. Ruokakulttuuriin tutustuimme mm. mukavassa sushipaikassa, joka on aivan asuntoni lähellä. Kukkavaasit ja maustepurkit siellä vahingossa hieman kaatuilivat, mutta ainakin meillä oli hauskaa.

30.12. lähdimme kohti Roomaa. Ajettavaa on Milanosta noin 600 kilometriä, joten kuutisen tuntia matkaan vierähti. Ajoreittimme kulki kuitenkin Toscanan läpi, joten maisemia kelpasi ihailla. Sää myös lämpeni mukavasti etelään ajettaessa, ja Milanon nollakeli vaihtui Rooman 10 lämpöasteeseen. Löysimme hostellin tovin etsiskelyn jälkeen. Hostel Bella Roma on pieni hostelli, jossa taisi olla vain kuusi huonetta. Paikan kodikkuus, siisteys ja ystävällinen henkilökunta yllättivät. Hostellista löytyi myös Hanna, joka oli lentänyt Roomaan samana päivänä.
Kuusihenkisellä seurueella lähdimme siis hetken ihmeteltyämme etsimään ravintolaa. Hostellimme sijaitsi melko lähellä Vatikaania, jonka muurien lähettyviltä löysimme viihtyisän Trattorian. Hinnat olivat kohdallaan ja ruoka erinomaista.

Uudenvuoden aattona kiertelimme kaupunkia aurinkoisessa säässä ja ihmettelimme ikuisen kaupungin nähtävyyksiä. Circo Massimo, Colosseum, Fontana di Trevi, Pantheon, Piazza di Campidoglio, Castel Sant' Angelo sekä monet muut kohteet osuivat reitillemme. Mukanamme meillä oli Forssan kaupunginkirjaston Rooma-opas, josta Jukkis luki meille pätkiä kunkin nähtävyyden kohdalla. Kamerat heiluen sulauduimme kaikkialla vellovaan turistimassaan vallan hyvin ja siitä oli hauska repiä huumoria. Prosecco-lasilliset virkistivät kun jalka ei enää noussut tavalliseen tahtiin.

Illansuussa palasimme hostellille levähtämään, tarkoituksena suunnata illallisen kautta kaupungin hulinaan. Lähteminen hostellilta kuitenkin vähän venähti, joten tyydyimme kiinalaiseen ruokaan reitillä keskustaan. Ravintola tosin oli aivan täynnä paikallisia ja ruoka hyvää, joten tunnelma oli katossa. Uskomattominta oli, kun ravintolan nurkassa alettiin äkkiä laulaa karaokea! Meinasin tukehtua katkarapuihini kun nauratti niin. Tilanne vain oli kovin absurdi: uudenvuoden aatto Roomassa kiinalaisessa ravintolassa karaokea kuunnellen! Niinpä.

Ehdimme Castel Sant'Angelon kohdalle kun oli aika poksauttaa proseccopullot! Siinä sitten keikuimme linnan kupeessa, otimme valokuvia ja soittelimme Suomeen. Jatkoimme matkaa vielä Piazza Navonalle, joka oli jo aika tyhjillään. Osa porukasta lähti takaisin hostelliin ja loputkin Hannan kanssa ansiokkaasti hukkasimme. Löysimme kuitenkin vahingossa mukavan pienen klubin aukion lähistöltä, jonne keplottelimme maksamatta sisään ja jossa tanssimme koko illan. Ilmeisesti menomme oli hieman villimpää kuin paikallisilla, sillä dj tuli illan päätteeksi kiittämään meitä hyvästä meiningistä. Hymyssä suin lähdimme hostellille - kaatosateessa. Kauaa ei hymyillyttänyt, koska tuntui siltä, että sade oli huuhtonut myös kaikki Rooman taksit olemattomiin. Puolen tunnin kävelyn päätteeksi olimme aivan läpimärkiä, mutta onneksi perillä.

Uudenvuodenpäivänä suurin osa paikoista oli kiinni, mutta löysimme ruokapaikan joltain sivukadulta ja olimme tyytyväisiä pizzoihimme. Illalla kävimme vielä vähän kiertämässä kaupunkia, mutta vaikka sade olikin jo lakannut, märät kadut ja suljetut liikkeet eivät kauaa jaksaneet houkutella. Espanjalaiset rappuset ja Piazza del Popolon leijonat nähtyämme suuntasimme nukkumaan.

2.1. lähdimme iltapäivällä takaisin Milanoon. Aamulla kävimme toiveikkaasti myös Piazza San Pietrolla, mutta nähtyämme satojen metrien mittaiset jonot, hylkäsimme ajatuksen Vatikaanivierailusta. Eräs matkaopas kertoi nähneensä vastaavat jonot paikalla viimeksi elokuussa..

Viimeisen Milanopäivän vietimme outlet-myymälöitä ja alennusmyyntejä koluten. Illalla laitoimme ruokaa kotona, sillä matkalaisilla oli tiedossa aikainen herätys sunnuntaiaamuna.

Viikko meni hujauksessa loistavassa seurassa ja rennolla meiningillä. Kiitos Pipsa, Minja, Jukkis, Jope ja Hanna!