Hiihtelyä.

Olin lomalla!

Viikko sitten perjantaina lensin Milanosta Budapestiin. Perinteistä alppihiitomatkaamme alettiin suunnitella jo syksyllä ja paikaksi valikoitui tällä kertaa Itävallan Gastein. Porukka vaihtelee vuosittain  hieman, mutta muutamat ydinhahmot pysyvät samoina, joten reissu järjestyy joka vuosi yhtä jouhevasti.

Laskureissuporukkamme kokoontumispaikaksi muodostui tosiaan Budapest, sillä suurin osa porukasta asuu kaupungissa ja loput onnistuivat varaamaan sinne halvat lennot. Ajomatka Itävaltaan kestää vain noin kuusi tuntia, joten ratkaisu tuntui mielekkäältä.

Lauantaina iltapäivällä saavuimme perille. Huoneistohotellimme sijaitsi aivan rinteiden kupeessa, joten aamulla riitti kun astui ovesta ulos ja napsautti sukset jalkaan. Ei hiihtobusseissa istumista, jee!

Gastein keskuksena tarjosi tarpeeksi haastetta rinteineen, ja sopiva laskuporukkakin muodostui pian. Joukkiossamme oli tällä kertaa hyvin eritasoisia hiihtäjiä, joten oli luonnollista jakautua pienempiin ryhmiin.

Laskemisesta sai pitkästä aikaa oikein kunnolla irti, kun yhden päivän ja yön aikana satoi uutta lunta lähemmäs puoli metriä. Niin syvässä puuterilumessa en ole päässyt ennen laskemaan, joten fiilisteltävää riitti. Muutamana päivänä laskua tosin haittasi huono näkyvyys, kun pilvet olivat lumisateen takia kovin alhaalla.

Iltaisin laitoimme vuorotellen tiimeissä ruokaa koko porukalle. Tämäkin on jo muodostunut perinteeksi ja toimii erinomaisesti, koska monikansallinen osallistujajoukko takaa sen, että ruokalista on monipuolinen ja täynnä uusia makuja. Tällä kertaa tosin sattui pieni harmillinen vahinko erään lihapadan kanssa. Ilmeisesti ruokalajia varten oli tuotu osa aineksista Budapestista saakka, ja ehkä huolimattoman käsittelyn tai riittämättömän keittoajan tuloksena 13 reissaajaa paristakymmenestä sai ruokamyrkytyksen, minä mukaan lukien. Seuraava laskupäivä otettiin sitten hieman kevyemmin, kun kunto ei ollut tavallisen veroinen. Heikotus meni kuitenkin nopeasti ohi, ja seuraavana iltana jutulle jo naurettiin vedet silmissä.

Viikko kului liiankin nopeasti, ja lauantaiaamuna lähdimme kohti Budapestia. Lentoni lähti vasta sunnuntaina niinkuin mukanaolleiden suomalaistenkin, joten illalla oli vielä juhlien aika. Sunnuntaina käväisimme vielä turkkilaisessa kylpylässä, johon vesi tulee kuumista lähteistä. Jännä paikka, varsinkin kun kylpylä on kaiken lisäksi 500 vuotta vanha.

Väsyneenä saavuin illalla takaisin Milanoon.

Reissu oli loistava kaikin puolin, ja innolla odotan jo saman porukan ensi vuoden matkaa.

Niin, lopuksi vielä: Keittiössämme oli paluupäivänäni syttynyt pienoinen tulipalo. Liian suurella kaasuliekillä oli lämmitetty liian pientä kattilaa, joka kuumeni sisältöineen liikaa ja ilmeisesti kattilassa ollut öljy oli syttynyt palamaan. Kämppikseni Alessio oli saanut käteensä vakavahkoja palovammoja ja puolet keittiöstä oli aivan mustana. Nyt seinät on kuitenkin jo maalattu ja Alession käsikin paranee entisen veroiseksi.

Onneksi ei käynyt pahemmin.