La Carnevale

Vaikka olin aluksi vannonut pysyväni viikonlopun Milanossa portfoliota viimeistellen, kävi Venezian karnevaalin kutsu lauantaina liian voimakkaaksi ja päätin lähteä päiväksi juhlahumuun.

Karnevaali on katolisen kirkon paastonaikaa edeltävä juhla, jonka olennaisena osana ovat tietysti erilaiset naamiot ja puvut. Venezian karnevaali on yksi maailman kuuluisimmista ja kestää yli viikon. Itse valitsin päiväretkelleni karnevaalin viimeisen lauantain, joka ilmeisesti on juhlan tärkein päivä. Joku muukin oli päättänyt lähteä Veneziaan samana päivänä, samalla junalla, sillä vain hyvällä tuurilla ja nopeilla liikkeillä sain itselleni istumapaikan aivan täyteentungetussa junassa. Reilun kolmen tunnin matka kuumassa, tunkkaisessa vaunussa aamutuimaan, neljän tunnin yöunien jälkeen seisten oli jo ajatuksenakin pyörryttävä. Huvittuneena seurasin paikaltani japanilaisturistien kameroiden räpsynää. Ohikiitävät maisemat mahtoivat olla eksoottisia, sitä vauhtia seurueen digikameroiden muistikortit täyttyivät Veneziaa lähestyttäessä.

Heti rautatieasemalta ulos astuessani värit, äänet, tungos ja niiden sekamelska ympäröivät minut ja ei auttanut muu kuin alkaa lipua päättymättömän ihmisvirran mukana Canale Granden yli syvemmälle kaupunkiin. En halunnut heti suunnistaa Piazza San Marcolle, jonne valtava ihmisvirta oli vyörymässä, vaan onnistuin onneksi irtautumaan massasta ja kiertelin kaupungin pohjoisosaa nauttien hiljaisten kujien, kapeiden kanavien ja tyhjien aukioiden uneliaasta lauantaiaamun tunnelmasta. Löydettyäni sympaattisen kahvilan ja saatuani cappuccinon ja briossin kitaani olin valmis suuntaamaan pääjuhlapaikoille.

Lähempänä San Marcon aukiota ihmispaljous tukki kadut eikä omaan tahtiin eteneminen tullut kuuloonkaan. Naamioitunut juhlakansa eteni karjalauman tavoin pitkin kujia ja pysähteli tämän tästä, kun kanavia ylittävät sillat muodostivat taas uuden pullonkaulan. Tungeksinnassa oli kuitenkin omaa tunnelmaansa ja kävelyreitistä muodostui oma kokemuksensa. Ennen en ole vajaan kahden kilometrin matkaan käyttänyt yli kahta tuntia..

Piazza San Marco oli aivan täynnä ihmisiä - niin täynnä, että liikkuminen oli lähes mahdotonta. Aukiolla pukujen ja naamioiden loisto hämmästytti! Kesti hetken ymmärtää, että hienoimpiin pukuihin pukeutuneet juhlijat todellakin vain kävelivät aukiota ympäri pysähdellen tämän tästä valokuvattavaksi. Aurinkoinen sää toi mukavan lisän juhlatunnelmaan ja aika kului aukiota ja ympäröiviä katuja kierrellen. Myös pukujen kirjo oli laaja: Näin perinteisiä naamioita upeine koristeltuine viittoineen, mutta myös pelottavia, hirviömäisiä maskeja, eläimiä, nukkeja, satuhahmoja, klovneja..

Majoituksen löytäminen Venetsiasta olisi ollut mahdotonta, joten palasin Milanoon iltajunalla. Asemalla törmäsin Sienan kielikurssituttuun Kerstiniin ja harmittelimme yhdessä ettei kumpikaan ollut tajunnut ottaa yhteyttä ennen karnevaalia. Pikainenkin tapaaminen oli kuitenkin hauska yhteensattuma, sillä olimme yrittäneet sopia isomman porukan tapaamista Sienaan samalle viikonlopulle siinä kuitenkaan onnistumatta.

Paluumatkalla päätin, että menen Venetsian karnevaaleille vielä joku kerta uudelleen, kunnolla naamiaisasuun pukeutuneena ja isommalla porukalla muutamaksi kokonaiseksi päiväksi.