Sanna, Tadao Ando ja Suomen synttärit

Viikko sitten torstaina saapui ystäväni Sanna kylään Wienistä. Heti ensimmäisenä iltana hän pääsi (joutui?) kanssani luennolle. Kuuluisa japanilainen arkkitehti Tadao Ando oli luennoimassa yliopistollamme, joten olihan sinne nyt mentävä. Niin oli ajatellut ilmeisesti joku muukin, sillä suurensuuri luentosali oli ääriään myöten täynnä ja jokaisen sisäänkäynnin kohdalla parveili kymmenittäin ihmisiä. Saliin ei siis ollut asiaa. Viereinen luentosali kuitenkin avattiin, ja sinne johdettiin salin ääni sekä Andon slide show. Siellä sitten nökötimme pöydällä istuen (suurin osa ihmisistä joutui seisomaan, joten pöytäkin oli luksusta) ja kuunnellen Andoa ja hänen tulkkiaan. Vaikka välillä oli hieman vaikeuksia ymmärtää tulkin italiaa, kokonaisuudessaan pysyin yllättävän hyvin kärryillä. Sannallekin yritin parhaani mukaan kääntää mitä ehdin. Yllätyin, kuinka humaanilta tyypiltä Ando ainakin puheidensa perusteella vaikutti. Kuuluisien arkkitehtien luennot ovat usein lähinnä referenssiluetteloita, mutta Andolla oli Näkemystä. Lähtiessä kävimme vielä kurkkaamassa saliin, jotta voimme nyt valehtelematta sanoa nähneemme Andon livenä. Niin, ja nyt tiedän kuka suunnittelee U2:n Bonon taloa. Ovat ystäviäkin kuulemma.

Viikonloppu meni kaupunkia kierrellessä ja ihmetellessä kaikkialle ilmestynyttä joulukrääsää ja -valoja. Täytyy kyllä myöntää että kovin hillittyä linjaa täällä vedetään. Halloweenjuhlinnan perusteella olisin odottanut vähintään yhtä vilkkuvaa ja laulavaa discovalopukkia joka kadunkulmaan, mutta näytteille laitetut valot ovatkin lähes kaikki klassisia ja juhlavia.
Sentään joku jouluun liittyvä ilmiö täälläkin on lähtenyt käsistä: Joulumessut. Jo kartalla Milanon messukeskus eli Fiera di Milano näyttäytyy valtavana möhkäleenä. Kompleksi on rakennettu muutama vuosi sitten, joten arkkitehtiopiskelija huumantui ainakin teräsrakenteista ja zahahadidmaisista "huolimattomasti" vinoon sikin sokin sijoitetuista pilareista. Messuilta löytyivät edustettuina kaikki Italian maakunnat, lisäksi oli Eurooppa-sali ja Maailma-sali. Myytävänä oli kaikkea käsitöistä, ruuasta ja viinistä huonekaluihin sekä porealtaisiin (altaat sijaitsivat muuten ekologisen rakentamisen siivessä.. hmm..). Vaikka kiersimme vain murto-osan messuista ja senkin valikoiden, hujahti kolme tuntia nopeasti. Mitään ei tarttunut mukaan, mutta paljon oli ihmeteltävää, ja se riitti.

Itsenäisyyspäivänä onnistuimme löytämään netistä Ylen sivuilta Linnanjuhlat suorana nettistreamina! Sitä kelpasi sitten pipareita mutustaa ja maistella Suomesta tuotua Jaloviinaa kokiksen kanssa. Kyllä se glögistä meni. Kämppikseni Alessiokin liittyi seuraan, mutta ei jaksanut kuitenkaan kovin kauaa innostua juhlista, vaikka yritimme Sannan kanssa parhaamme mukaan selittää ja tulkata. Juhlien jälkeen oli aika suunnata Milanon yöhön.

Sanna lähti sunnuntai-iltana takaisin Wieniin, ja itse aloin valmistautua maanantain koulupäivään Gennaron luennot mielessäni, kunnes muistin, että maanantai olikin pyhäpäivä eli vapaa. Neitsyt-Mariaa sitä ilmeisesti juhlittiin.

Kolmipäiväiseen viikonloppuun voisi tottua.